Testissä Lefkaksen snorklausrannat

Kaksin matkustamisen ihanuus

Yksin matkustamisessa on paljon hyviä puolia -mutta toki niitä harmittaviakin löytyy. Yksi harmittavimmista on se, että pidemmät uimareissut jäävät useimmiten tekemättä, sillä tavaroita ei viitsi jättää yksin. Nyt kun olimme kahden, otimme ilon irti, ja päätimme, että jos jotain tehdään, niin snorklataan! Googlettelin hieman etukäteen, ja törmäsin seuraavaan sivustoon: 

amazinglefkada.com/tag/snorkel/ 

Sivustolle on listattu Lefkadan parhaimpia rantoja snorklaukseen. Muutamat rannoista olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta uimalasien kanssa niistäkin löytyi uusia ulottuvuuksia! Kokeilimme seuraavat: 

✅️Mikros Gialos

✅️Desimi

✅️Agiofili 

✅️Passa

Kokeilematta jäivät:

❌️Afteli

❌️Ammoussa

❌️Agios Nikitas

❌️Agios Ioannis

Agiofili beach 

Agiofili-ranta houkutti kauneudellaan: olin nähnyt joskus Instagramissa kuvia tästä paikasta, ja ajatellut, miten tämä ranta on jäänyt minulta huomaamatta? Kyseessä on vieläpä suhteellisen suosittu ranta Lefkaksella. Agiofili sijaitsee saaren eteläosassa, ja sinne vie äskettäin päällystetty asfalttitie Vassilikista (eteläosan keskeisin lomakylä). Tien päässä on maksullinen parkkipaikka. Me jätimme skootterin tien varteen pienen matkan päähän ennen parkkipaikkaa. Toinen puoli tiestä oli rajattu varoitusnauhoin, joten lienee turvallisempaa sijoittaa kulkupelinsä varsinaiseen parkkiin. Ja toki myös mukavampaa; portaiden kipuamisen ja helteessä kävelyn jälkeen ei tee mieli taittaa taivalta enempää, kuin on pakko. Vaihtoehtona, Vassilikista kulkee myös taksivene Agiofiliin (kuvassa).

Aamupäivällä Agiofili on Porto Katsikin tapaan varjossa. Auringon noustessa korkeammalle ranta kylpee auringonpaisteessa ja iltapäivän aikaan varjo alkaa hiipiä oikeasta laidasta sisään. Olimme paikalla noin klo 9.30, ja siihen aikaan paikat alkoivat jo täyttyä. Agiofili ei ole mikään suurensuuri, ja sen suosion voi helposti ymmärtää! Se on kaunis kuin karkki, pikkukiviranta (uimakenkiä suositellaan), turkoosina välkehtivä vesi ja (nykyään) helppo pääsy.

Snorklaus Agiofililla oli mukava kokemus. Rannalta katsoen vasenta laitaa reunustivat isot kivenlohkareet. Myös rannan keskeltä uimaan lähdettäessä oli pikkukalaparvia, mutta eniten kaloja saattoi bongailla vasemmalla sivulla kivien katveessa. Rannalta katsoen oikealla puolella kallioseinämä jatkui pystysuorana oikealle, ja seinämässä kalat ruokailivat. Kohta oli todella syvä, ja näkyvyys oli erinomainen! Huono puoli oli se, että Agiofili on niin suosittu. Aamulla kaloja oli vielä helppo bongailla, mutta melskeen ja väentungoksen lisääntyessä ne vetäytyivät piiloon. 

Desimi beach (kuva ylimpänä)

Desimi oli minulle tuttu entuudestaan. Se sijaitsee noin 6km päässä Nidristä, Genin alueella. Geni on rauhallinen niemi, joka on purjehtijoiden ja muiden veneilijöiden suosiossa. Genin itäpuolella on leirintäalue, ja sen yhteydessä vehreiden kukkuloiden ympäröimä Desimi-ranta, josta aukeaa näkymä läheiselle Meganissin saarelle. Desimillä on myös venevuokraamo, ja sieltä käsin olisikin tosi helppo lähteä tutkimaan vaikkapa Meganissia -tai läheistä luolaa! Me emme käyneet lähiluolassa, sillä se oli mielestämme vähän liian kaukana rannasta uimarille veneliikenne huomioon ottaen. Snorklausta kuitenkin kokeiltiin. Meidän kohdallamme sattui olemaan kasvillisuutta, jossa kalat viihtyivät, ja ei tarvinnut lähteä merta edemmäs tässäkään suhteessa 😀 Rantana Desimi ei ehkä kuulu suurimpiin suosikkeihini, mutta ei sitä huononakaan voi pitää! Lefkaksella vain kun on sitä tarjontaa yllin kyllin, jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Paralia Mikros Gialos / Poros beach

Mikros Gialos on ranta Nidristä etelään, oikeastaan "kehätietä" etelään päin lähdettäessä ensimmäinen, iso ranta. Sinne on selkeät opasteet -ja ah, niin nautinnollinen ajoreitti tuoksuineen ja kaskaiden sirityksineen! Matkan varrelle jää Poros-kylä. Tie kulkee metsän poikki, lopulta kiertyen tiukaksi serpentiiniksi. 

Me emme menneet varsinaiselle Mikros Gialos-rannalle, vaan jäimme viime reissusta asti unelmoimaani pikku poukamaan, jonka tällä kertaa saimme kuin saimmekin itsellemme! (Emme tosin kokonaan, mutta tilaa oli ja lempipaikka oli meitä tyhjänä odottamassa 😀)

Huikeita elämyksiä ei vedenalainen maailma tällä kertaa tarjonnut, mutta ihania hetkiä ja estetiikkaa saimme kokea senkin edestä! Minulle tämä oli täydellinen rantapäivä. Sopivasti yksityisyyttä, kallioiden ja turkoosinsinisen  meren täydellinen yhdistelmä, kelluvat purjeveneet ja paluumatka samaisen, tuoksuvan (ja laulavan)metsän läpi. 

Passa beach 

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tutustuimme Passa beach:iin Perigialissa. Tänne oli hotelliltamme vain vajaan 2km:n matka. Passa jakautuu kahteen osaan, pohjoiseen ja eteläiseen. Itse viihdyin paremmin eteläisellä rannalla. Päätien varrella on parkkipaikka, ja alas johtavat betoniset portaat tai luiska. Rannalla ei ole palveluja. Rantaosio on kapea, ja siellä kasvaa puita, joiden varjoon nopeimmat pääsevät levittämään pyyhkeensä. 9,95€ hintainen aurinkovarjomme palveli meitä hyvin, mutta viimeisen rantapäivämme jälkeen se hajosi.. (joku dyykkari oli sen kuitenkin poiminut talteen Passan roskiksesta.) Täällä pääset bongaamaan auringonnousun! Iltapäivällä rannoille voi tulla varjoon vilvoittelemaan.

Passan tunnelma on täydellisen rento. Kreikassa on yleistä, että isojen rantojen laitamilla harrastetaan naturismia; niin täälläkin. Passan rantojen välinen osa oli snorklauksen kannalta unelma! Väliosa on matalaa, joten jos snorkkeli piti välillä tyhjentää, sen voi tehdä turvallisesti. Väliosassa oli isoja kiviä, kalalajeja oli vähintään 15 erilaista, merisiilejä näkyi kymmenittäin. Näin jopa vaaleita monneja, joita en ollut nähnyt muilla rannoilla! 

En tiedä, johtuiko se loppuloman rauhoittumisesta vai mistä, mutta Passa beachilla tunnelma oli ikäänkuin olisi päässyt koskettamaan jotain aitoa, päässyt "sisään" Lefkaksen olemuksen ytimeen. "Must see"-kohteet oli kierretty, turistirysät koettu. Nyt on tämä hetki, tässä ja nyt.  Onnellisuus ja rauha, rentoutuminen ja raukeus.