Kefalonia: täydellistä rantaa etsimässä

Myrtos beach

Kefalonia on rantojen luvattu saari. Korkeuserot tekevät maisemista todella dramaattiset. Rantavalikoima on vertaansa vailla: löytyy pientä, suurta ja massiivista, hiekkaa, pikkukiveä ja nyrkinkokoista kiveä, helppokulkuista, vaikeakulkuista ja extremeä. Jokaiselle jotakin! Runsaudenpula saa pään pyörälle: mistä aloittaa? No tietenkin itseoikeutetusti siitä kuuluisimmasta: Myrtos beach:ista! 

Myrtosta pidetään koko Kreikan parhaimpana rantana. Näköalapaikalta avautuva maisema jättää sanattomaksi. Se on huikea! Ensimmäinen päiväni Kefaloniassa oli tuulinen ja puolipilvinen; ei siis varsinainen rantapäivä. Lähdin kuitenkin alas kokeilemaan, miltä tuntuu Myrtoksen taika. Säästä huolimatta rantatuolit olivat jo alkaneet täyttyä. Uimareitakin oli, mutta yleisin toiminto rannalla oli selfieiden ottaminen. Myrtos ei päässyt minun Mega-ranta-ranking:issani Lefkaksen Porto Katsikin ohitse. Pidän enemmän Porto Katsikin tunnelmasta! Käännyin kannoillani -ja ei, en ottanut edes selfietä. Tämä näköalapaikan kuva riittäköön todistusaineistoksi: I was here!

 

Alaties beach 

Olin valmistautunut reissuun Google Maps:in avulla, zoomaamalla Kefalonian rantaviivaa ja klikkailemalla auki melkein kaikki mahdolliset rannat. Reissuun valmistautuminen on melkein yhtä ihanaa, kuin itse reissu. Minulla oli tietysti laadittuna lista eniten kiinnostavista ja vähän vähemmän kiinnostavista paikoista. Aamulla suunnittelin, mihin suuntaan lähden ajamaan, ja tsekkasin, mitä "must see" -kohteita reitille osuisi. Välillä käy niin, että kiinnostavaksi kuvittelemani kohde ei ihan sitä ollutkaan mitä haettiin, ja aikaa vapautuu tutkimaan jotain ihan muuta. Tällainen villi kortti listallani oli Alaties beach.  

Alaties beach on noin varttitunnin ajomatkan päässä Fiscardosta. Kävin tällä alueella monilla eri rannoilla, ja Alaties oli ehdoton suosikkini! Ranta on pieni, hiekkainen poukama, jota ympäröivät todella karheat, rosoiset laavakivikalliot. Valkoisilla kallioilla oli ihanaa kävellä, kun aurinko lämmitti ja meri kimmelsi kirkkaana. Rannalta löytyy myös kahvila. Väkeä ei koko aikana ollut suuria määriä, eikä sinne montaa ihmistä olisi mahtunutkaan. Tunnelma oli leppoisa ja rento. Rantahipinkin bongasin, mikä on minulle aina merkki siitä, että nyt olen tullut oikeaan paikkaan:-) Alaties beach muistutti hieman tunnelmaltaan Miloksen Papafragas:ia, johon ihastuin edellisen syksyn Kykladien saarihyppelylläni. Täällä uin ensimmäistä kertaa Kefaloniassa ollessani!

Dafnoudi beach 

Dafnoudi beach sijaitsee vain 10 minuutin ajomatkan päässä Fiscardosta. Polku rannalle on yllättävän pitkä ja muuttuu sitä kivisemmäksi, mitä lähemmäksi rantaa tullaan. Kuvissa Dafnoudi näyttää pikkukivirannalta, mutta oikeasti rannan kivet ovat miltei nyrkin kokoisia. Se ei rannan käyttäjiä kuitenkaan tuntunut haittaavan! Oma aurinkovarjo kannattaa ottaa mukaan, sillä luonnollista varjoa rannalla on aika vähän. Rannalta katsoen oikealla on luola, johon voi kahlata. Dafnoudin vasemmalla puolella kulkee vaelluspolku, jota lähdinkin seuraamaan hetken aikaa meressä kahlailtuani. 

Pidinkö rannasta? Kyllä, ja sain viettää vaelluspolun varrelta aukeavilla kallioilla yhden ihanimmista hetkistäni Kefaloniassa, vastarannalla aukeavaa Lefkaksen saarta ihaillen. Menisinkö uudelleen? En, enkä ensisijaisesti suosittelisi valitsemaan Dafnoudi beach:ia Kefalonian lukuisten vaihtoehtojen joukosta. On helpompipääsyisiä, mukavampia ja kauniimpiakin rantoja, kuin Paralia Dafnoudi. 

Emplisi beach

Pohjoisen pikkukivirannat viehättivät minua siinä määrin, että vierailin niistä monilla. Etelän hiekkarannat eivät tulleet ihan niin tutuiksi. Paralia Emplisi on ranta Fiscardon välittömässä läheisyydessä. Se on organisoitu: kahvila, aurinkotuolit, pukukopit ja wc-tilat löytyvät. Lasten kanssa on helppo tulla. Minä ihastuin veteen viistosti laskeutuviin kallioihin, joilla voi loikoilla. Snorklausta ajatellen ranta oli erittäin hyvä: kallioilla viihtyivät erilaiset kalat, joita oli mukava bongailla. Ranta on suhteellisen pieni ja myös kaunis. Tätä uskallan suositella sen sijainnin, persoonallisuuden ja helppouden vuoksi, vaikka yleensä en valitse organisoituja rantoja.

Pessada beach

Pessada sijaitsee Kefalonian etelärannikolla, noin 20 minuutin ajomatkan päässä Argostolista. Pidin kovasti myös saaren eteläosasta! Tunnelma muuttui todella paljon etelään tultaessa. Kefalonian tietynlainen "villeys" ja rentous välittyivät hyvin täällä. Oli mukavaa vaihtelua ajella eteläosan kylien läpi ja tutustua erilaiseen Kefaloniaan!  

Pessada beach oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jo auton parkkeeraaminen heinikkoiseen kadunvarteen ja siirtyminen rannalle laskeutuviin portaisiin kutkuttivat mukavasti vatsanpohjassa: Tiesin, että tästä paikasta todella tykkään! Jättimäiset ruokokasvit, puuterisen pehmeä hiekka ja uskomattoman kirkas vesi! Voiko olla parempaa? 

Kasvien kuivat lehdet muodostivat rantahiekan ja juurakkojen päälle paksun "patjan", joka tuntui ihanan pehmeältä rantapyyhkeen alla. Luonnollista varjoa oli rajoitetusti, joten aurinkovarjo olisi ollut tarpeellinen. Viereisen sataman laivat näkyvät Pessada beach:ille. 

Pessada beach:in oikeaa laitaa kulkiessa löytyi pienempi, ihastuttava poukama, jonne lopulta jäin uimaan ja viettämään lomapäivää. Kalliomuodostelmien kainalossa pääsi vieläkin privaatimpaan rantatunnelmaan. Tämä oli minulle "THE" rantapäivä. Jos olet Kefaloniassa, koe Pessada beach!

Amandakis Beach 

Amandakis beach on niin ikään noin 20 minuutin ajomatkan päässä Argostolista. Lähellä on myös majoitusvaihtoehtoja. Olin bongannut tämänkin paikan Google Maps:ia selaillessani, ja jossain vaiheessa alkoi elää vahvasti ajatus, että haluaisin käydä täällä. Tullessani rantaan, maksuttomat aurinkotuolit olivat miltei tyhjät. Rannalla oli vain yksi pariskunta. He kertoivat, että ovat olleet täällä monena päivänä peräkkäin. Ilma oli aika tuulinen, ja aallokon vuoksi uiminen oli hieman tavallista haasteelllisempaa. Yksin en olisi luultavasti edes uskaltautunut uimaan pidemmälle. Olin lukenut, että Amandakis beach:illa on kiinnostava vedenalainen maailma, ja halusin kurkistaa pinnan alle. Kasvillisuutta oli paljon, ja kallio laskeutui loivasti mereen. tavallaan oli siis matalaa (vaikka kallio oli liukas), minkä vuoksi snorklaaminen tuntui tuulesta huolimatta suht turvalliselta. Kaloja oli jonkin verran, mutta esimerkiksi Emplisi beach:illa näin enemmän erilaisia kaloja huomattavasti tyynemmissä ja turvallisemmissa olosuhteissa. 

Itselleni paljon vaikuttavampi kokemus oli tajuta, että rannan kallioon oli kerrostunut tuhansia simpukankuoria! Amandakis beach:in karun kaunis estetiikka ja luonnon ihmeellisyys jättivät jäljen ja sain tästäkin retkestä ihanan muiston.  

Kefaloniasta ei puutu luonnetta. Moni upea ranta jäi edelleen näkemättä: Kuuluuisista esimerkiksi punahiekkainen  Xi beach (ja koko Kefalonian luoteisosa). 

Olin suunnitelut myös meneväni Kato Lagadi beach:ille, mutta itsesuojeluvaisto astui kehiin, kun näin kivisen jyrkän rinteen, jota pitkin olisi pitänyt lähteä laskeutumaan rantaan. Jotkut olivat liikkeellä lasten kanssa, ja kääntyivät pettyneenä takaisin. Kannattaakin ottaa aina tarkkaan selvää, miten rannalle pääsee. Fteri beach:ille olin menossa Maps:in avulla, mutta päädyinkin näköalapaikalle, josta olisi ollut 1,5 tunnin huonosti merkitty, epävirallinen vaelllusreitti rantaan -en lähtenyt yrittämään. Taksiveneellä olisi päässyt viereisestä kylästä, mutta 20€ tuntui paljolta, ja aurinkovarjoa ja eväitäkään ei ollut mukana. Tämä tosin on yksi sellainen ranta, jonka haluaisin vielä kokea! Edellisessä postauksessani mainitsin Antisamos beach:in, jonne en myöskään jäänyt, vaikka olin suunnitellut sitä yhdeksi reissuni pääkohteista. Muutamia hukkareissuja tuli siis tehtyä, jotka vievät aina hieman fiilistä ja energiaa. Yksin matkustamisessa on se hyvä puoli, että suunnitelmia saa vaihtaa lennossa, eikä kukaan muu siitä kärsi paitsi allekirjoittanut itse :-) 

Kefalonia lunasti odotukset ja onnistuneet reissut korvasivat kyllä täysin myös ne mönkään menneet suunnitelmat. Villit kortit Alaties, Pessada ja Amandakis tekivät suuren vaikutuksen, ja nousivat Kefalonian matkani kohokohdiksi omaperäisyydellään. Isoon saareen tutustuminen vie paljon aikaa, ja kun sitä on rajoitetusti, ei aina tiedä mitä kannattaisi priorisoida. Jonkinlainen kokonaiskäsitys saaresta kuitenkin muodostui tehokkaan kuuden päivän aikana, kun huristelin kylästä kylään ja rannalta toiselle Kefalonian henkeäsalpaavissa maisemissa. Kreikan saaret eivät petä koskaan! Aina löytyy sitä ihanaa, kun vain jaksaa etsiä.