Skootterilla Lefkasta kierrellen 

Isoja rantoja ja vuoristokyliä

Ensimmäisenä päivänä, kun saimme kaksipyöräisen alle, päätimme ajaa saaren eteläosaan ja käydä Porto Katsikilla, joka lienee Egremnin ohella kuuluisin ranta kohteessamme (matkaseuralaiseni oli ensimmäistä kertaa Lefkaksella). Matkaa Perigialista/Nidristä Porto Katsikille kertyy vajaat 40km. Rannalle tehdään myös veneretkiä, mutta mielestäni  rannan kauneuden hahmottaa parhaiten, kun se aukeaa edessä tieltä päin saavuttaessa. Toki näky on vaikuttava myös mereltä päin (alempi kuva viime vuodelta). 

Aamupäivällä ranta oli varjon puolella, joten helle ei yltynyt vielä liian tukalaksi. Muutama tunti rantaelämää kuitenkin riitti meille,  ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

Paikallisia hunaja- ja oliiviöljyn myyjiä on tällä alueella runsaasti! Täältä kannattaakin ostaa kotiin viemiset, mikäli matkalaukkuun mahtuu. Porto Katsikin läheisyydessä ovat myös toinen kuuluisa ranta Egremni, Agios Nikolaoksen luostari sekä Lefkaksen majakka, joka ei ole ulkopuolisille avoin, mutta ajomatka hemmottelee upeilla maisemilla!

Matkan varrella Nidristä etelään on myös tämä idyllinen Agios Petroksen kylä. Tie tekee kylän kohdalla pari erittäin tiukkaa mutkaa -kuski saikin olla tarkkaavainen, mutta minä katselin maisemia nautin väreistä!

Vassilikin satama

Vassilikiin poikkesimme matkallamme Agiofili-rannalle. Agiofilista kerron tarkemmin "Testissä Lefkaksen snorklausrannat"  -postauksessa. Vassilikin satamassa vesi välkehti uskomattoman turkoosina, ja houkutteli meidät pysähtymään frappe-kahveille. Vuorokauden kuumimpaan aikaan katsoimmekin usein parhaaksi viettää hieman siestaa. Skootterilla matkustettaessa ilmavirta viilentää mukavasti ihoa, mutta aurinkorasvaa ei parane unohtaa!

Vassilikin ja Agiofilin väliltä bongasin pienen, suloisen rannan, jonka Google Maps tuntee nimellä "Hidden beach of Vasiliki" (kuva alla). Kuinka kaunis!

 Vassilikin charmi ei ole upeasta sijainnistaan huolimatta minulle aiemmin oikein auennut, mutta pakko myöntää, että satama-alueen puiden katveesta löytyi monta houkuttelevaa pöytää, joihin olisi tehnyt mieli istahtaa vaikka pidemmäksikin toviksi. Eteläosan rannoista jäi vieläkin monia tutkimatta, ja nämä kaksi, joihin tutustuimme, lumosivat kauneudellaan täysin! Joten kyllä tänne on varmaan suunnattava vielä uudelleenkin 😃

Maisemareittejä 

Ensimmäisen kerran Lefkaksella ollessani 2019 vuokrasin auton muutamaksi päiväksi. Tuolloin Apollon opas suositteli pitäytymistä saaren ympäri kulkevalla "kehätiellä", sillä ns. Poikkiteiden kunnosta ei ollut varmuutta. Skootterin kanssa saimme kuitenkin uskallusta lähteä näitäkin kokeilemaan. Ensimmäinen tieosuus kulki Perigialista Karyan kylään, ja pian ensimmäisen nousun jälkeen olisi näköalapaikka. 

(Kuvakaappaus: Google Maps)

Toinen tieosuus oli Karyasta Nikianaan.

(Kuvakaappaus: Google Maps)

Näköalapaikalta oli näkymä yli Nidrin kylän: Vlicho-lahden takana on Genin niemi, jonka takaa siintää Meganissi.

Reitti Perigialista Karyaan oli asfaltoitu. Asfaltti oli paikoin paremmassa, paikoin huonommassa kunnossa. Joissain kohtaa oli irtosoraa tiellä. Liikennettä ei juuri ollut. Pidimme kovasti tästä tieosuudesta! Karyaa lähestyessä maisemat muuttuivat jylhemmiksi. Metsän tuoksu ja äänet siivittivät matkantekoa tehden siitä nautinnollinen ajokokemuksen.

Karyasta käännyimme takaisin itään päin, mutta tällä kertaa valitsimme Nikianan kylään menevän reitin. Noin 6 km Karyasta, kiinnitimme huomiota vanhoihin kivitaloihin, jotka muodostivat hieman aavekaupunkimaisen kylän keskelle rauhallisinta maaseutua. Kylä oli nimeltään Alexandros.

Alexandroksen reitillämme oli myös tämä ihastuttava, vanha tuulimylly! 

Reitti Nikianaan oli -sanoisinko - jännittävä! Autolla en tosiaan uskaltautuisi kyseiselle osuudelle. Alkumatka oli vielä suhteellisen hyväkuntoista tietä, mutta Nikianan päässä alkoi heikompaa hirvittää. Tie oli tiukkaa ja kapeaa serpentiiniä, ja sen kuntoa ei voinut kehua hyvällä tahdollakaan. Jarrupalat olivat koetuksella...Me kuitenkin vietimme näissä maisemissa ehkäpä lomamme hauskimman päivän!

Maisemat, korkeuserot, vehreä luonto -Tätä kaikkea Lefkas tarjoili runsain mitoin, jälleen kerran. Puut varjostivat polttavalta helteeltä, kun teimme tutkimusmatkaa läpi maaseudun. Yhdessä totesimme, että tämä on parasta, mitä lomalla voi kokea: Pieni palanen "aitoa Kreikkaa", hetki poissa melusta ja melskeestä. Ja niin paljon jäi vieläkin näkemättä ja kokematta!

Giran tuulimyllyt 

Lefkaksen pääkaupunkiin, Lefkada Town:iin on Nidristä noin 25 minuutin ajomatka. Sen luoteisosassa sijaitsee Agios Ioannis-ranta,  joka on pitkä ja kapea, tuulinen -ja kattavilla palveluilla varustettu. Tänne päädyimme, koska halusin ottaa kuvia vanhoista tuulimyllyistä. Alunperin myllyjä on ollut 12, mutta vain 4 niistä on säilynyt. Tiettävästi ne ovat olleet käytössä vielä 1900-luvun puolessa välissä (lähde: kreikkaan.net). Tuulimyllyt itsessään ovat suosittu kuvauskohde, ja halutessaan kuvauksen olisi voinut yhdistää rantapäivään Agios Ioanniksella tai Giran rannalla. Emme kuitenkaan jääneet, vaan jatkoimme matkaa Agios Nikitaksen kylään sekä Kalamitsiin, josta toivon voivani kirjoittaa syyskuussa enemmän... olen nimittäin varannut sieltä majoituksen 4 yöksi osana 4 saaren hyppelyäni! 🥰

Kalamitsi on perinteinen kylä Lefkaksen länsipuolella. Se sijaitsee suhteellisen korkealla, ja tarjoaa upeat panoraamanäkymät Joonianmerelle. Kylä on pieni ja hyvin rauhallinen, siellä on pari kauppaa ja ravintolaa sekä jonkin verran loma-asuntoja. Hotellimajoitustakin on tarjolla. En malta odottaa syyskuuta, jolloin toivon mukaan pääsen tutkimaan Lefkaksen länsipuolta Kalamitsista käsin! Lyhyt vierailumme vahvisti tunteen: Tänne haluan tulla uudestaan, pidemmäksi aikaa.

Ligian rannalla vilvoittelemassa

Viimeinen kokonainen päivämme Lefkaksella oli todella kuuma, lämpötila nousi +36 asteeseen. Tällöin totesimme, että sää taitaa olla liian tukala ajeluun. Olin huomannut Ligian kylän ohi ajaessamme kivan rannan, jota puut varjostivat. 

Rannan nimi on Lygia beach. Tänne levitimme rantapyyhkeet, nautimme varjosta ja meressä viilentymisestä. 

Eräässä Ligian sataman tavernassa nautimme aiemmin viikolla myös reissun parhaat kolokithokeftedes-kesäkurpitsapyörykät sekä kauan odotettua hortaa! (Yritin tilata hortaa 2 kertaa Nidrissä aiemmin, mutta sitä ei ollut kummassakaan ravintolassa.) Näkymätkin olivat kohdillaan.

 

Myös Nikiana, toinen itärannikon kylä Lefkadan kaupungista päin ennen Nidriä, tarjoili ravintolaelämyksiä -tai oikeastaan kahvilaelämyksiä: Halusin saada appelsiinipiirasta, ja sovimme että pysähdytään seuraavaan kahvilaan, mikä reitille sattuu. Niinpä pysähdyimme Bake Home-leipomoon Nikianassa. Bake Homen appelsiinipiiras ei juuri jättänyt varjoonsa Santorinin Melenio-kahvilan piirasta, vaan oli aivan yhtä mehevä ja herkullinen! Sokerihumala oli väistämätön, mutta se kannatti kestää!

Lefkaksella on paljon nähtävää, ja mielestämme parasta tekemistä saarella on liikkuminen. Skootteri oli oiva ratkaisu tähän: sillä uskaltautui kapeammillekin vuoristoreiteille, ja parkkeeraus ei ollut ongelma. Aurinkovarjokin kulki yllättävän hyvin mukana, vaikka se aluksi epäilyttikin. Polttoaineen ollessa hinnoissaan (2,40€/ litra), osasimme arvostaa myös skootterin edullisuutta autoon verrattuna. Skootterin vuokra oli 20€/päivä. Moottoripyörän lisäksi otin lähialueita (Geni & Perigiali) haltuun myös polkupyörällä; siitä lisää seuraavassa postauksessa.😊