Päivä Santorinilla 

Majoituksesta Santorinilla

Saavuin Santorinille Seajetsin aluksella; matka Milokselta kesti 2 tuntia. Satama on vilkas ja kuljetuspalveluita kaupitellaan hanakasti. Haettuani liput seuraavaa lauttamatkaa varten otin kyydin Megalochoriin, josta olin varannut Santa Rinoula Privet Suites:ista majoituksen 2 yöksi. Kyseessä oli aika uusi, pieni hotelli, joka koostui parista erillisestä rakennuksesta joissa oli molemmissa muutama asunto Kaldera-näkymällä. Hinta yölle oli 87€. Tämä oli kallein majoitus matkallani. Bussipysäkille oli matkaa 700m, ja sen kohdalla oli iso leipomo, josta saattoi ostaa myös itse tehtyä lounasta ja pizzaa mukaan sekä tietenkin peruselinarvikkeita ja vettä.  

Olin erittäin tyytyväinen majoitukseen. Asia, jota erityisesti arvostin, oli yksityisyys. Olin saapunut Santorinille aikeissa kävellä Fira-Oia vaellus, joka kulki myös suosituimpien Kalderan hotellialueiden läpi. Hotellit ovat todella tiiviisti kiinni toisissaan ja ihmisiä kulkee jatkuvasti terassien ja parvekkeiden vierestä. Megalochorissa sain hulppean merinäkymän omalta parvekkeelta, ja mikä parasta, ilman häiriötä, ja hinta oli muun saaren hintatasoon nähden edullinen. Tuulisen ilman vuoksi parvekkeella -ja sen seurauksena myös huoneessa- oli tosin pienimuotoinen hiekkamyrsky! Kaikki oli remontoitu hyvällä maulla. Ainoastaan mikroaaltouunia kaipasin -huoneessa ei ollut ruoanlämmitysmahdollisuutta, mikä oli sääli, sillä viereisen leipomon ruokatarjontaa tuli hyödynnettyä! 

Hotellin vierestä pääsi ihailemaan auringonlaskua. 

Ihana Oia

Hyvin nukutun yön jälkeen valmistauduin lähtemään liikkeelle kohti Firaa. Megalochorista Firaan oli matkaa 5km ja Firasta Oiaan 10km. Matkalle pakkasin reilusti vettä ja välipalaa. Eccon lenkkarit eivät pettäneet tälläkään kertaa! 

Lähes koko matkan ajan vasemmalla aukeava, dramaattinen Kalderanäkymä ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Saaren kapeus myös yllätti, Megalochorin ja Firan välillä pystyi näkemään meren molemmilla puolilla. Santorinia on luonnehdittu turisteja varten rakennetuksi "kulissiksi", mikä tuntuu osittain paikkansa pitävältä kuvaukselta. Vaikutelma syntyy siitä, että Kalderan reuna on rakennettu täyteen hotelleja. Saari on myös todella karu.  Pakko myöntää, että odotin pitäväni Santorinista enemmän. Toki olin saarella todella lyhyen ajan, enkä siten ehtinyt vielä kiintyä saareen. Tiukka aikatauluni harmitti hieman, sillä uskon, että ajan kanssa olisin löytänyt omat "spottini", kuten kävi Paroksella. Otollisia valokovauskohteita Santorini tarjoilee kuitenkin roppakaupalla! 

Oia oli ainutlaatuinen. Ihmisiä oli liikkeellä paljon päivälläkin, joten voin vain kuvitella  mikä tungos kaupungissa on auringonlaskun aikaan! Sain paikalliselta suosituksen perinteisestä kahvilasta nimeltä Melenio. Sieltä kannattaa tilata appelsiinipiiras jäätelöllä! Kylkeen otin kreikkalaisen kahvin tuplana. Todella makea ja ah -niin kreikkalainen! 

Appelsiinipiirakan jälkeen ajatuskin lounaasta tuntui mahdottomalta, ja 18 km kävelyn ansiosta väsymyskin jo painoi. Bussimatkan päätteeksi hain leipomosta pari pizzanpalaa ja valmiin salaatin iltapalaksi. Santorinin ilta kutsui -mutta minä en kutsuun tällä kertaa vastannut, vaan jäin katselemaan parvekkeeltani, kun punaisena hehkuva aurinko sukelsi Egeanmeren samettiseen syliin. 

Aamulla kello soi klo 4, sillä olin päättänyt säästää kävelemällä serpentiinitietä alas satamaan 4 km matkan. Lautta lähti 6.45, suuntana Ios!