Maaginen Milos, 2. päivä

Sarakiniko- rannalla

Toinen päiväni Miloksella starttasi kävelyllä Sarakiniko-rantaan. Matkaa asunnoltani oli 3,4km. Aurinko syleili lämmöllään. Sarakiniko oli todellakin maineensa veroinen! Uskomaton, valkoinen "kuukivi-ranta", uniikki luonnon muidostelma. Tänne halusin jäädä. Ilma oli aika tuulinen ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Alue on kuitenkin suht. laaja, ja oma uinti- ja auringonottosopukka löytyi kun jaksoi etsiä. 

Täälläkin sai kokea hauskalla tavalla "yhteisöllisyyttä" jonkin niin kauniin ja erityisen äärellä. Jos otit selfien, aina joku tarjosi apuaan: "Haluatko, että otan kuvan puolestasi?"   

Uinnin ja Egeanmeren kauneudesta nauttimisen jälkeen lähdin kävelemään parkkipaikalle päin, ja paikallisbussi saapui kuin tilauksesta. Miloksella liput maksettiin vasta bussista poistumisen yhteydessä. Söin lounaan Adamantasin satamassa ja kävin hetken asunnolla lepäämässä. Iltapäivälle olin suunnitellut reissua Mandrakiaan. Muutoin loppupäivän ohjelma oli aika lailla auki. 

Mandrakia ja Papafragas

Mandrakian värikkäät venevajat Miloksella ovat toinen suosittu kohde Kliman rinnalla. Täällä en kuitenkaan törmännyt vastaavanlaiseen turistyvyöryyn. Uimaan olisi tehnyt mieli, mutta Mandrakia beach oli todella tuulinen! En siis lähtenyt alas, vaan tyydyin ottamaan valokuvan turkoosina aukeavasta, komeasta rannasta. Alue oli aika nopeasti nähty, ja suunnitelmissani oli käydä vielä toisessa isommassa kylässä, Polloniassa.

Tälläkin kertaa turvauduin taksiin, sillä kävelykiintiöni alkoi olla jo aika tapissaan. Polloniasta löytyi palveluita ja ravintoloita lomailijoiden tarpeisiin. Pidin suojaisasta Pollonia beach- uimarannasta ja sieltä aukeavasta maisemasta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin todennäköisesti viettänyt siellä aikaa. Taksimatkalla olin kuitenkin nähnyt jotakin todella kiinnostavaa, ja se poltteli mielessä. 

Olin tallettanut Tripadvisor-tärppeihin Papafragas-luolan, jota luonnehdittiin Sarakinikon pikkusiskoksi. Matkaa Pollonian ja Papafragasin välillä oli noin 2km, ja aivan alueen vieressä oli bussipysäkki. Tsekkasin viimeisen bussin lähtöajan ja lähdin kävelemään takaisinpäin kohti Papafragas- luolaa. Illasta tuli jälleen ikimuistoinen. Seurasin toista tunnelmallista auringonlaskua Miloksella Papafragasin alueella, ja totesin, että Miloksen auringonlaskut todellakin lukeutuvat Kykladien kauneimpiin. Bussi tuli ajallaan ja kuljetti turvallisesti Adamasiin. Edessä oli enää repun pakkaaminen aamun lähtöä varten.  

Tunnelmia Papafragasista. Kiitos, Milos! Sain kokea unohtumattomia hetkiä!