Maaginen Milos, 1. päivä 

Majoittuminen Adamantadissa

Kykladien saarihyppelyni ensimmäinen etappi oli Milos. Matka Ateenasta Milokseen kesti noin 6 tuntia. Olin varannut saareen tutustumiseen aikaa 2 päivää. Pohdin etukäteen auton vuokrausta, mutta se osoittautui pian turhaksi. Kahdessa päivässä minulla oli aikaa kiertää vain kiinnostavimmat paikat, jotka sijaitsivat saaren pohjoisosissa, ja niihin oli hyvät bussiyhteydet. Paikallisbussilla matkustaminen oli todella edullista: lippu maksoi reilun euron ja busseja meni vielä syyskuussa tiuhaan. 

Majoituin satamakaupunki Adamantasissa, josta käsin pääsi moniin paikkoihin myös kävellen. Minulla oli vuokrattuna "Sophia's Studio in Adamantas" AirBnb:n kautta. Yökohtainen hinta oli tuolloin 47€ -tosin tällä hetkellä majoitusten hinnat Miloksella ovat nousseet. Asunto oli rakennuksen kivijalassa ja sinne kuljettiin rakennuksen sivulta. Ikkunat oli kahteen suuntaan ja sisustus oli vaalea. Oven vieressä oli pieni pöytä ja tuolit, jos halusi nauttia aamukahvinsa ulkona. Pyysin pesuun oli varattu iso vati ja ulkona oli pyykkinarut. Taisin huomaamattani lainata naapurin pyykkipoikia, mutta ehkäpä naapuri ei siitä pahastunut. Asunnossa oli mukava parisänky ja keittiö. Keskustaan käveli viidessä minuutissa. Lähellä oli pari leipomoa ja kahvila. Sain majoittajalta myös kartan ja hyviä menovinkkejä. Alue oli rauhallinen. Kaikenkaikkiaan Majoitus oli minun tarpeisiini nähden ideaali. En voi kuin suositella!

Klima ja Plakan auringonlasku 

Ensimmäisen aamun valjetessa keitin Nescafet (läheisessä marketissa oli saatavilla soolomatkailijalle sopivia, pieniä murukahvipurkkeja, joita olin yrittänyt bongailla turhaan Pireuksesta!) ja varustauduin kävelyyn lähes 30 celsiusasteen helteessä. Asuntoni yläpuolelta pääsi hiekkatietä pitkin Klimaan. Matkaa oli vain 3,6 km mutta haastetta lisäsi se, että tie oli osittain jyrkähköä nousua. Alla näkymä vaelluspolulta Adamantasiin:

Kävelyretket Miloksella olivat yksi lomani kohokohdista. Karu, autenttinen Kreikkalainen maaseutu, ihoa hyväilevä lämpö, vapauden tunne. Vuorten takaa aukeava, uskomattoman sininen meri. Vaikka Miloksen suosio on ollut kovassa nosteessa,  paikka on vielä todella aidon oloinen. Johtuneeko pakettiturismin puutteesta? Milos vei sydämeni totaalisesti.

Klima oli -rehellisesti sanottuna- aikamoinen turistirysä. Toki ranta-aitat värikkäine ovineen olivat idyllisiä, mutta kieltämättä harmitti heidän puolestaan, jotka olivat vuokranneet niitä loma-asunnoikseen! Ihmisiä oli paljon ja selfieitä otettiin kilpaa. Turistit kirjaimellisesti juoksivat vuokralaisten terassien yli. Kliman auringonlasku on yksi Miloksen kuuluisimmista, mutta tuntui että haluan jatkaa matkaa.  

Klimasta kävelin 2,2 km Plakaan. Tiet olivat kapeita, ja mönkijöitä sekä skoottereita näkyi paljon. Varmasti saaren olosuhteisiin erittäin toimivia niin lyhyiden välimatkojen kuin parkkeerauksenkin puolesta. Olin googlettanut Milosin parhaat paikat katsella auringonlaskua ja ykkösenä listallani oli Venetian Castle. Suuntasin siis sitä kohti. Ilmeisesti käännyin hieman vikaan, sillä en löytänyt paikkaa ja alkoi jo vähän kiire, jos mieli ehtiä katsomaan auringonlaskua. Plakan auringonlaskuspotti, johon lopulta päädyin, oli aivan mykistävän upea. En toki ollut siellä yksin, mutta porukka vuorotteli sulassa sovussa jotta jokainen pääsi ottamaan omat auringonlaskukuvansa. Tunnelma oli eteerinen ja sanoisinko, harras. Auringonlasku aukeni edessämme kuin jumalainen näytelmä. Viipyilevänä, kunnioitusta herättävänä ja uskomattoman kauniina. Nämä näkymät porautuivat syvälle sieluun. 

Jatkoin matkaani päämäärättömästi vaellellen, mykistyneenä kaikesta näkemästäni kauneudesta. 

Halusin nähdä vielä viimeisetkin auringonsäteet, ennen kuin maltoin palata asunnolleni -tällä kertaa taksikyydin turvin.